.png)
Yksi pikkukaupungissa asumisen hienouksia ovat lyhyet välimatkat. Jos olen vaikka menossa leffaan, joka alkaa klo 19.00, lähdemme autolla liikkeelle 18.45, parkkeraamme 10 m leffateatterista ja se on siinä. Viimeksi kävin kampaajalla, jossa aikani oli klo 14.30. Lähdin kotoa klo 14.00, kävin ensin apteekissa (jossa jonotin 5 minuuttia), sitten kukkakaupassa ostamassa ravinnepuikkoja ja juttelemassa niiden käytöstä, ja palautin pari kirjaa kirjastoon. Hyvin ehdin kampaajalle.
Kun kolme tytärtämme olivat teinejä, he kävivät kaikissa harrastuksissaan omin neuvoin, fillareilla tai kävellen. Mieheni, joka oli toimitusjohtaja eräässä firmassa, oli yleensä kotona klo 16.10. Totesimme, että meillä oli paljon enemmän vapaa-aikaa kuin kavereilllamme, jotka jäivät Helsinkiin meidän muuttaessamme Hankoon. Voin täysin tukea paikallisen kiinteistövälittäjän slogania: Elämää, josta ei tarvitse ottaa lomaa.
Muistan erään kesän, jolloin tein vielä töitä aikuiskouluttajana toisessa kaupungissa. Kesäkuu alkoi kuumana, ja minun lomani odotti vasta elokuussa. Ajattelin, ettei kesää millään voi niin kauaa kestää, ja otin projektiksi yrittää löytää lomafiiliksen vaikka töissä olinkin. Joka päivä duunipäivän ja työmatkan jälkeen hain lomafiilistä. Yleensä läksin istuskelemaan Hangon Itäsatamaan, Suomen suurimpaan turistivenesatamaan jollekin terassille. Kuulin monia eri kieliä, eri maiden liput liehuivat sataman lipputangoissa, terassit olivat täynnä ihmisiä, meri kimalsi ja aurinko paistoi. Kyllä toimi.
Tai kävelin tien yli lähimmälle rannalle (Hangossa on 30 km hiekkarantoja), kaivoin varpaat hiekkaan ja kuuntelin rannan ääniä – lasten ja lokkien kiljahduksia, meren aaltojen liplatusta, puiden suhinaa, tennispallojen kopsautuksia ja minigolfareiden pisteiden laskuja. Mietin, että tätä juuri haluan – lomafiilis minuutissa. Eikä maksa mitään.
Nykyään nautin meressä uimisesta joka päivä, 365 päivää vuodessa. Hangossa on aivan erinomainen paikka, uimahuone, jossa on pukeutumishuoneet miehille ja naisille, terassi ja rappuset mereen. Ja pumppu pitää talvella avannon auki. Kylmä vesi on kuin huumetta – sinne jäävät stressi, huolet ja ystäväni reumakivutkin. Kulut? Talon avaimen vuokra, alle kolmekymppiä vuodessa.
Melomisesta on tullut niin tärkeä osa elämäämme, että merenrannalta emme voi ikinä muuttaa. Vaikka minkä lottovoiton saisi, lähtisimme kuitenkin melomaan. Niin koukuttavaa on olla harrastus, jossa itse tekeminen on nautinto eikä mitään tavoitteita ole.
