Keskiaikaista juomaa keskiaikaisessa linnassa

Château Coudray-Salbart

Ranskassa asuvan tyttäreni mies toimii oman työnsä ohella erikoisessa linnassa, Château Coudray-Salbart nimeltään, Ranskan maaseudulla. Linna on ainakin kolmella tapaa erikoinen. Ensinnäkin tässä 1200-luvun alussa rakennetusssa puolustuslinnassa on ainutlaatuinen holvimainen käytävä, jota ei missään muissa tämän aikakauden linnoissa ole. Toiseksi siellä on erimuotoisia isoja torneja, ja kolmanneksi kattojen holvauksia torneissa ja muissa paikoissa on monia erilaisia, eikä tiedetä miksi näin on. Vanhimmassa huoneessa on korkea kupoli, jossa on reikä katossa. Syy siihen selviää vierailulla.

Linnassa on jänniä yksityiskohtia, kuten kapeiden pystysuorien viirujen muotoisia aukkoja, joista kyllä pystyi ampumaan jousella yllättävän laajallekin alueelle, mutta johon vihollisen tarkk’ampujan olisi nuolellaan aivan mahdotonta osua.

Linna on seissyt komeana kukkulallaan jo 800 vuoden ajan. Se on kovin vähän tunnettu ja yhdistyksessä, joka linnaa nykyään hallinnoi, on vaikka mitä suunnitelmia sen profiilin nostamiselle. Yhdistys on jo n. 70-vuotias! Vävyni muuten puhuu täydellistä englantia – harvinainen ranskalainen, siis.

Paikallinen mahtinainen, Eleanor Akvitanilainen meni naimisiin englantilaisen Henry Plantagenetin kanssa 1152. Henrystä tuli Englannin kuningas kaksi vuotta myöhemmin, 1154, ja koska Eleanor omisti valtavat maa-alueet, koko linnan alue joutui Englannin kuninkaan käsiin. Se oli tapahtumien keskipisteessä kapetiinien ja plantageenien välienselvittelyssä. 1242 alue siirtyi kuitenkin taas takaisin Ranskalle, ja linna menetti puolustuksellisen merkityksensä. Se siirtyi omistajalta toiselle kunnes vuonna 2000 silloinen omistaja myi sen Niortin taajamalle symbolisen yhden frangiin hinnasta. Linnaa on sittemmin kunnostettu ja siellä voi siis nykyään vierailla.

Linnan lippuluukulta saa ostaa paikallista ”hypocrase”juomaa, eli maustettua punaviiniä. Punaviiniin lisätään mausteita, kuten kanelia ja sokeria, ja sen annetaan seisoa pari päivää. Tätä juomaa on juotu jo keskiajalla, joten uutuus se ei ole. Ihan maistuvaa meille glögiin tottuneille, ainakin lasillisen verran linnan aurinkoisella pihalla yksinkertaisilla tuoleilla nautittuna. Näkymät ovat hienot, isot lehmukset varjostavat liialta auringolta ja maailma on täältä kaukana. Niin ei-massaturismipaikka kuin ikinä olla saattaa!

Linnan entisessä vallihaudassa asustelee nykyään pari lammasta – Jean-Pierre ja Michel. Minä kun nykyään saavun linnaan matkapaketissani komeasti huskykoirien vetämänä, lampaat pysyttelevät turvallisen kunnioittavan matkan päässä.

‍