.png)
Kolmisenkymmentä vuotta sitten huomasimme mieheni kanssa, että meillä oli harrastuksia, mutta ei juurikaan yhteisiä. Päätimme ostaa tuplakajakin ja se olikin yksi parhaista hankinnoista, mitä ikinä olemme tehneet. Meillä on vieläkin samat liivit, samat vedenkestävät pussit, samat melat, samat vedenkestävät aukonsuojat....nautin siitä, että jotkut tavarat kestävät vuosikymmeniä.
Mutta miten siirtää tuplakajakki meren rantaan? Kantaa sitä ei voi kovin pitkiä matkoja, joten nyt löytyy kokemusta sen laittamisesta auton katolle (kauhea homma) ja kumipyörän laittamisesta sen alle ja jalkakäytävän täyttämisestä (noloa). Tilanne helpottui, kun saimme luvan pitää sitä meren rannalla täällä Hangossa puuhun kettingillä kiinnitettynä. Mikä helpotus, senkuin kannoimme sen kymmenen metriä hiekkarannan rajasta veteen. Tämä toimi hyvin kunnes kajakkimme eräänä päivänä ei ollutkaan paikallaan. Joku oli varastanut sen, leikannut kettingit auki.
Ostimme sitten veljeltäni hänen 6,3 metrisen tuplakajakkinsa, joka onkin ihastuttavan vakaa ja nopea. Kaiken lisäksi liityimme HUSsiin, (Hangö Udds Segelsällskap), jolla on kajakkivarasto. Johan loppuivat raahaamiset - meillä on mukana vain avain varastoon, joka on aivan meren rannassa. Varastossa meillä on liivit, melat ja tilpehöörit - ihanan helppoa.
Melomiseen ei tarvita kovinkaan paljon voimaa, varsinkin kun meitä on melomassa kaksi. Pidän aina mielessä toisen veljeni neuvon: työnnä, älä vedä. Sanon itselleni "push, push, push and push" ja matka sujuu leikiten.
Ihan paras tunne on se, kun irtaannumme laiturista ja ensimmäinen tuulenvire kulkee pitkin paljasta käsivarttani. Meille on vakiintunut tällainen aamurutiini kaikkina niinä vuodenaikoina ja päivinä, kun tuulet tai kylmä sää eivät sitä estä: Kävelemme kodistamme sauvojen kanssa kajakkivarastoon, melomme puolisen tuntia, nautimme jollain luodolla aamiaisen, pulahdamme mereen ja melomme takaisin. Pidän tukkimiehen kirjanpitoa reissuistamme ja yleeensä päästään lähelle 50 kertaa/kausi. Vuonna 2023 48 kertaa.
