.png)
Echirén pikkukylässä on kuuluisa meijeri, ”josta Englannin kuningashuone ostaa voinsa”, kuulemma. Kylän voita tarjoillaan myös Ranskan presidentin virkaplatsissa Pariisissa. Täytyihän minunkin asiakasryhmäni käydä tuossa kylässä, ja olin järjestänyt meille kakkukurssin meijerin uusissa opetustiloissa.
Huone hohti teräksisyyttä pirteän, arvonsa tuntevan kokin esitellessä paikkoja. Opettajamme oli toiminut suurilla valtamerilaivoilla kokkina. Siellä taisi olla tehokas komento normina, sillä meidätkin pidettiin ruodussa, tosin huumorilla maustettuna.
Tehtävänämme oli valmistaa mansikkakakku - jokainen oma kakkunsa! Teimme taikinat, sekoitimme sauce patissieren eli herkullisen vaniljakastikkeen, ja sitten pääsimme leikkaamaan mansikoita ja taiteilemaan omat luomuksemme. Herra kokki tarjoili meille sillä välillä juotavaa.
Kakut olivat todella herkullisia, mutta mitä ihmettä tekisimme seitsemällä? No, annoimme yhden kuljettajallemme, toisen tyttärelleni, joka asuu Echiréssä, 2 kappaletta hotellimme isännälle (joka ei tajunnut, että olimme tehneet kakut itse vaan ihmetteli miksi toimme hänelle kakkuja mutta otti ne kuitenkin kohteliaasti vastaan. Ajatteli varmaan että vähän kummallisia nuo ulkomaalaiset). 3 kakkua söimme keskenämme, ja voi miten hyviä ne olivatkaan!
Jatkossa taidan pyytää herra kokilta, että teemme kaikki oman leivoksemme ja/tai croissantit tai pain aux raisins (eli rusinaleivän), joka on minun herkkuni.
Saimme tuliaisiksi esiliinat ja ostimme myös muita tuliaisia tästä meijerikaupasta, jonka takahuoneessa olimme olleet häärimässä. Reseptitkin saimme, ja kokeilin vastaavan kakun tekemistä kotona. Hyvin onnistui, mutta jouduin odottamaan mansikka-aikaa Suomessa, sillä sellainen määrä mansikoita näihin ranskalaisiin versioihin menee, ettei kalliita ulkomaalaisia raaski ostaa. Sitäpaitsi Suomessa on maailman parhaat mansikat, jotka kypsyvät yöttömässä yössä kesällä Suomessa!
