.png)
Hangon sataman kautta lähti vuosina 1877-1 930 yli 250 000 siirtolaista lähinnä Amerikkaan. Heidän viimeinen kosketuksensa kotimaahan olivat Russarön majakan säteet. Topelius oli niin vaikuttunut majakasta, että kirjoitti sille oikein runon, jonka jälkeen majakkaa alettiin kutsua Hangon silmäksi. Tässä sen sanat:
Hankoniemen silmä
Ken olet armas tähti, mi kauas merehen
säteitäs yössä myrskyisessä heität?
Sa hetkin olet kirkas ja hetkin sumuinen,
ja joskus loistos kokonaan sa peität.
Oletko taivaan tähti, mi silmin lempehin
maan murehisin katsot ja öiden vaaroihin
ja lohduttelet harhaan eksyneitä?
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan,
majakka Hankoniemen rannikolla;
Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan
ja vaarat väijyy salakallioilla.
Pimeenä, kirkkahana mun valoin vaihtelee,
ja merimies sen näkee ja iloll' aattelee:
"Se mahtaa Hankoniemen silmä olla."
Vihainen myrsky huuhtoo mun juurtan' ainiaan,
mut vahvoja se muurejan' ei voita,
kuin vuoren seinä kestän ma tyrskyt, aallot vaan
ja vartioitsen poloisia noita.
Sa, ihmislaps' myös ollos näin harrasmielinen.
ja johda eksyneitä kautt' elon myrskyjen,
ja valvo, lemmi, lohdutella koita.
Saari oli pitkään, Suomen itsenäistymisestä lähtien puolustusvoimien hallinnassa, mutta avautui turismille 2009 kesällä. Tosin piti olla Suomen kansalainen päästäkseen saarelle. Saarella opasti ensin sotahistorioitsija Pekka Silvast, mutta hänen kuoltuaan minä hyppäsin puikkoihin. Ensimmäisenä vuonna, 2018, opettelin kaikki itselleni uudet termit kuten kaliiperit, ja faktoja kuten tykkien kantamat ja sen semmoiset. No, eipä minulta kukaan mitään kaliipereja olen tentannut, ja loin omanlaiseni opastuspaketin saarelle, koska puolet vierailijoista oli lapsia ja naisia. Puhun imperfektissä, koska heti kun Suomi liittyi Natoon huhtikuussa 2023, Russarö otettiinkin uudelleen käyttöön, eikä sinne enää voi viedä turisteja. Harmi, Marine Lines-yhtiöllä, jonka oppaana toimin, saattoi olla sata henkeä kyydissä kerralla, niin suurta oli kiinnostus Russarön saareen.
Kerroin Russaröllä kolme tarinaa, joita nykyään kerron sotahistoriallisilla opastuksilla jos ne sopivat aiheeseen. Ensimmäinen kertoo siitä käsittämättömästä uroteosta, jolla ns. Betlehem-tykit siirrettiin viikossa saarelta turvaan mantereelle kriisitilanteessa, kun Hankoniemi luovutettiin Neuvostoliitolle 30 vuodeksi meritukikohdaksi 13.3.1940. Esikunta oli sitä mieltä, että hommaan tarvittaisiin vähintään kaksi kuukautta, mutta where there’s a will, there’s a way, tuumasivat majuri Niilo Heiro, insinööriluutnantti Gunnar Renqvist ja aseteknikko Werner Lindqvist. He onnistuivat vakuuttamaan Merivoimien esikunnan ja saivat luvan alkaa järjestää tätä hurjaa siirtoa. ”Jos saataiisiin 300 miestä ja jäänmurtaja ja aseteknikkoja ja...” Tykkejä oli 6, jokainen painoi kokonaisuudessaan n. 100 000 kg, pakkanen oli todella kireää. Tykit kuljetettiin Hangon satamaan erikoisvahvisteisella jäänsärkijä Avulla – jäätä oli Russarön satamassa metrin verran eikä sitäpaitsi julmetun painavia tykkejä voinut noin vain minkään laivan kannelle tyrkätä. Tarina on melkoinen osoitus motivaation ja sisun voimasta. Kerron sen sinulle kokonaan, jos tilaat sotahistoriallisen opastuksen.
Toinen tarinani kertoo talvisodan ensimmäisestä päivästä, ja 10 minuutin meritaistelusta, jonka Suomi voitti. Sen jälkeen Neuvostoliitto ei kertaakaan yrittänyt meritietä tulla sodan aikana Suomeen. Venäläinen risteilijä Kirov oli saanut käskyn lähteä satamastaan pommittamaan Russarötä. Se saapui kahden hävittäjän keskellä ja aloitti ampumisen, mutta Russarössä oltiin valmiina ja Kirov sai hävittäjineen nilkuttaa takaisin satamaansa. Tuonkin tarinan kerron tarkemmin, jos haluat.
Kolmas Russarön tarina tapahtui vuonna 1968, kun Suomi olisi teoriassa melkein voinut ampua Andrei Kosyginin meren pohjaan. Kosygin tuli salaiselle vierailulle Kekkosen luo – lähtivät kalastamaan, mutta kenellekään ei saanut kertoa mitään. Kosyginin sota-alus tuli Russarön komentajan kiikareihin ja siitä alkoi melkoinen show – aikoiko venäläinen sotalaiva ylittää Suomen aluevesirajan? Vuonna 1968? Tämänkin hurjan tarinan kerron kokonaan, jos haluat sotahistoriallisen opastuksen.
